TUULEN VIEMINÄ

Lauantaiaamuna veneessä, Korpilahden satamassa. Toiset nukkuivat vielä. Vedin luukun auki ja vilkaisin ulos, järven pinta rasvatyyni. Sitten katse ylös mastoihin. Windexien nuolet osoittivat  samaan suuntaan. Tuuli kuitenkin heikosti jostain lännestäpäin. Vaikka kello oli vasta seitsemän, veneissä oli jo hyörintää. Tehtiin viime virityksiä. Kunnon aamupalan jälkeen mekin otimme purjeet esille. Isosta puomipeite pois, keulaan isompi 27 neliön genoa. Jani laittoi uudet virtauslangat siihen. Kahdeksan jälkeen toimitsijat lähtivät veneellään, iso punainen poiju mukanaan, tekemään lähtölinjan. Tuulen herääminen näkyi jo järven pinnassa. Ensimmäiset veneet ajelivat ulos aallonmurtajan ohitse yhdeksän tienoilla. Mekin irroittelimme köydet, pujottelimme takana olleiden veneiden välistä väljemmille vesille ja ajoimme koneella selän puolelle. Purjeet ylös ja väistämissääntöjä miettimään. Lähtölinjan molemmin puolin liikkui purjeita, mikä mihinkin suuntaan. Olimme Päijännepurjehduksessa ensimmäistä kertaa Mima 2:lla. Itse olen ollut kisassa kerran aiemmin mukana, 80 -luvun alkupuolella. Ilmoitin veneemme, Ohlson 29:n, retkiluokkaan. Ajattelin, että tutustutaan touhuun tätä kautta. Miehistöksi ilmoitin Marin, Janin ja Artun. Itseni kippariksi. 

Mima 2:n miehistö

Hitaimmiksi etenijöiksi oletetut retkiluokan kahdeksan ja LYS 1:n 26 venettä lähtivät ensimmäisessä lähdössä, kello 10. Pienen sähläyksen vuoksi myöhästyimme lähdöstä minuutin verran, tosin kilpailuaikaa oli oli varattu 28 tuntia, joten minuutti sinne tai tänne. Lähdimme linjan poijun puoleisesta päästä, suurimman osan veneistä lähtiessä valvontaveneen puoleisesta. Tuuli, sivuvastainen, tuli meille oikealta, joten väistätimme muutamaa venettä ajaessamme niiden kanssa risteävää kurssia kohti vapaita tuulia. Purjeiden paljous pienellä alueella kun tekee melkoiset pyörteet tuulen alapuolisille veneille. Vaikka olimmekin "vain" retkiluokassa kilpailuhenki heräsi välittömästi lähtöpaukun jälkeen niin kipparissa, kuin myös miehistössä. Seurattiin toisten kulkua, hitaampaa tai nopeampaa, minkä omalta ajamiseltamme ehdimme. Käytimme oikeuksiamme surutta hyväksi jonkun yrittäessä hivuttautua tuulen puolelta ohitsemme ja nostimme kurssiamme, kunnes toisessa veneessä luovuttiin aikeesta.

 Ensimmäinen lähtö, LYS1 ja retkiveneet

Saavuimme muutaman kymmenen minuutin kuluttua lähdöstä ensimmäiselle reittipisteelle, Palavas-saaren luo, joka oli jätettävä oikealle. Suunta muuttui etelää kohti, tuulen muuttuessa samalla täysin vastaiseksi. Purjeet tiukalle ja kryssaamaan. Jani ja Arttu, välillä myös Mari hoitelivat genoaa. Kun tehtiin vastakäännös, skuutti irroitettiin siinä vaiheessa, kun vene oli tuulensilmässä ja vedettiin mahdollisimman nopeasti toisen puolen vinssille. Karttaa piti nyt lukea tarkemmin, keulan osoittaessa välillä itärantaan, välillä länsirantaan. Tai johonkin saareen. Tai matalikkoon. Luotin miehistön kartanlukutaitoon, keskityin tarkkaan ajamiseen ja tuulen kääntymisen seuraamiseen kompassin avulla. Toki pysyin paikoista selvillä, sillä kajuutan aukossa oli uutukainen plotteri, joka näytti veneen sijainnin . Kaikki muutkin kryssasivat, tietenkin. Ajaessamme oikean puoleisilla halsseilla, meitä väistettiin. Vastaavasti vasemman puoleisilla halsseilla purjehtiessamme me väistimme, jos olimme toisen veneen kanssa yhteentörmäyskurssilla. Väistäminen, jos siihen oli tarvetta, tehtiin väistettävän perän kautta, mahdollisimman läheltä. Periaatteessa veneiden välin ei tarvitse olla Hesarin paksuutta suurempi.

Seuraava reittipiste, samalla väliaikapaikka, sijaitsi Judinsalon loiston luona. Sinne oli matkaa Palavaksesta n. 35 km. Niin meillä, kuin varmaan muissakin veneissäkin pohdittiin nopeinta ajoreittiä sinne, koko järvi kun oli käytössä. Arvioitiin tuulia, mitattiin matkoja. Olimme Vanhanselällä. Osa edellämme olevista veneistä, valitsi reitin Kuminan itäpuolitse, osa taasen purjehti länsipuolelta, me jälkimmäisten joukossa. Tuuli voimistui pikkuhiljaa, vene kulki sivutuulessa 5 - 6 kts. Porukka oli hajaantunut melkoisesti. Takana näkyi paljon purjeita. Puoli tuntia meidän jälkeen lähteneet LYS 2:n veneet, sekä näiden jälkeen klo 11 lähteneet H-veneet näkyivät perässämme, ajaen nopeampina meitä pikkuhiljaa kiinni. Tuuli oli sen verran sivusta, että jotkut olivat nostaneet värikkäitä spinnujaan. Mari tarjoili välillä suklaata ja limsaa, teen keiton sai toistaiseksi unohtaa, kuljettiin sen verran kenollaan.

Purjeita Judinsalonselällä

Vanhanselän eteläpäässä pohdimme taas parasta reittiä. Osa veneistä suuntasi Taivassalon itäpuolelle, osa läheisen Paatsalon länsipuolelle. Me lähes ainoina valitsimme Paatsalon idän puoleiset vedet. Jännitimme sitä, koska alkaisimme nähdä niitä purjeita, jotka tulivat Paatsalon länsipuolelta. Olimme tehneet oikean valinnan ja olimme lähes yhtä aikaa ensimmäisten itäpuolen kulkijoiden kanssa Taivassalon ja Vahtsaaren välisessä kapeikossa. Tummat pilvet taivaalla olivat pikkuhiljaa lisääntyneet, tuuli yltynyt. Joku oli spinnunsa kanssa hankaluuksissa. Meillekin tuli muutamia broutseja, ts. vene kallistui niin paljon, että peräsin nousi vedestä jolloin vene kääntyi nopeasti tuulta päin ja nousi pystyyn. Taivaalta putoili muutamia tippoja. Mari auttoi mulle sadevaatteet päälle. Veneitä oli lähellä molemmin puolin. Koko ajan tarvi varoa, ettei mahdollisessa broutsissa vene noussut toista päin. Tai ettei joku toinen tullut meidän laidasta sisään. Erään puuskan iskiessä purjeisiin, en saanut napatuksi isonpurjeen skuuttia auki ja horjahdin istuinkaukalon pohjalle pitkin pituuttani. Samalla vene nousi tuulta päin ja tuuli pääsi genoan väärälle puolelle. Kesti vain muutaman sekunnin, kun vene oli tehnyt 360 asteen käännöksen. Onneksemme kukaan ei sillä kertaa ollut lähellä tuulen alapuolella.

Dynamic-35 ohittaa Judinsalonselällä

Saviselkä, jossa nyt olimme, leveni. Samalla aallot kasvoivat, muutama pärskäytti vettä silmille. Iso genoa oli liikaa. Pyysin Jania laittamaan turvavaljaat päälle, jos tarvisi vaihtaa keulapurjetta pienempään. H-vene yritti tuulen puolelta ohi, nostin taas omaa kurssia. Todennäköisesti enemmän kisanneina aikoivat koetella hermojamme. Tulivat puoli veneenmittaa perässämme. Sivuttain veneiden väliä oli vain pari metriä. Tuntuivat hieman närkästyvän, joutuessaan tuulenpuoleisena veneenä väistämään. Puikkasivat meidän perän kautta reilusti tuulen alapuolelle ja pikkuhiljaa ohi. Olin Saviselän alun broutsien jälkeen alkanut pitää ison skuuttia lukosta irti, joten sain  nopeammin löysättyä isoa purjetta puuskissa. Judinsalo alkoi lähestyä. En alkanut vaihdattamaan purjetta, annoin kovemmissa puuskissa purjeiden lepattaa, vauhti oli koko ajan kuitenkin yli viittä solmua. Judinsalon jälkeen keli hieman keveni, matka jatkui mukavasti.Veneet kulkivat leveässä jonossa, etummaisten purjeita tuskin enää näki kaukaisuudessa. Purjehdusohjeiden mukaan retkiluokka sai jatkaa Judinsalosta suoraan Neitsaaren koillisviitalle, kun kilpailuluokat tekivät ns. Tehin kierroksen. Aavalla Tehinselällä erkanimmekin kilpailujoukosta ja suuntasimme suoraan Koreakoivun itäpuolelle, toisten ajaessa Koreakoivun länsipuolella olevaa karimerkkiä kohti, joka heidän piti kiertää.

Mari pinnassa, Jani vinssillä

Arttu tarkkana

Tuulet olivat edelleen mukavan vastaisia, vene kulki kivasti, edessä ei näkynyt ketään. Mietimme, missä muut retkiluokkalaiset kulkivat. Koreakoivun jälkeen saimme muuttaa kurssia siten, että vene kulki pystymmässä. Mari keitti meille teet, teki hyvät sämpylät. Kaukaisuudessa edessämme näkyi yksi purje.  Oliko se kuitenkin retkiluokkalainen vai joku muu purjehtija. Yritimme etsiä kiikarilla lippua veneen perästä, koska kisassa olevilla veneillä ei ollut lippua. Oli kuitenkin liian kaukana. Olimmeko siis ensimmäisiä vai toisia sarjassamme, tätä pohdimme teetä juodessamme.
Tehinselkä loppui, Virmailanselkä alkoi, päivä kääntyi illaksi. Virmailansaari ja Kelvenne heikensivät tuulia, samoin kuin iltakin. Kuljimme välillä alta kahta solmua. Arttu alkoi laskea jäljellä olevan matkan ja oletetun keskinopeuden perusteella maaliin saapumisaikaamme. Tuli siihen tulokseen, että oltaisiin vielä saman päivän puolella perillä.
Olimme tulleet samalla halssilla lähes kahdeksan tuntia Kuminan luota Kelventeen sivulle asti. Vasta täällä vaihdoimme genoan toiselle puolelle. Perässämme alkoi näkyä veneitä, jotka olivat kiertäneet Tehin kierroksensa. Osalla spinaakkerit värittämässä maisemaa. Näkyi myös meidän reittiämme ajavia veneitä, jotka tulkitsimme toisiksi retkiluokkalaisiksi. Kaksi nopeaa E- scowta ajoi heittämällä ohitsemme Neitsaaren kohdalla. Ovat kuin isoja purjelautoja. Myös Auvo, joka oli kilpailun nopein ja voitti Päijänneruorin, ohitti meidät Neitsaaren sivussa.

Auvo ohittaa Neitsaaren sivussa

  Seuraava reittipiste, Petäjäsaaren eteläviitta piti jättää oikealle. Sitten luovimaan kohti Ykskoivun ja Kelventeen välissä olevaa Kirkkosalmea. Siinä olivat etelä- ja pohjoisviitta varsin lähekkäin, väliä muutaman kymmentä metriä. Keula olikin välillä melko lähellä Ykskoivun rantapusikoita. Ohlson on hieman kömpelö vastakäännöksissä, varsinkin isolla genoalla. Ahtaissa paikoissa saa ollakin tarkkana, että käännökset onnistuvat nopeasti ja ettei vene pysähdy. Saimme purjehtia kapeikon yksin, mutta mietimme millaista sählinkiä salmessa olisi parin tunnin kuluttua, kun jo hämärtää ja veneitä olisi pienellä alueella vaikkapa viisitoista. Aurinko hipoi jo puiden latvoja, kun ohitimme viimeisen reittipisteen, Huovarin pohjoispuolella olevan pohjoisviitan, joka piti jättää vasemmalle. Karttaplotteri oli mennyt pimeäksi jokunen aika sitten, koska heikompi akku, josta se sai virtansa, oli tyhjä. Säästimme starttiakkua ja laitoimme kulkuvalot päälle vasta parinkymmenen minuutin kuluttua auringonlaskusta, lähempänä maalia. Vielä viimeiset luovit ja ylitimme maalilinjan. Torven törähdys valvontaveneestä oli merkkinä siintä. Laskimme purjeet, tuuletimme hieman ja ajoimme moottorilla Padasjoen satamaan. Satamassa saimme kuulla, että meitä ennen maaliin oli tullut retkiluokasta n. 50 minuuttia aiemmin isokokoinen Aliida.

Padasjoenselällä klo n. 22,30

Halusimme nukkua yömme rauhassa, joten ajelimme n. 10 km:n päässä olevaan Kelventeen Karhunkämmeneen. Matkalla sinne seurasimme selän toisella puolella kulkevia, maaliin matkalla olevia veneitä, joiden punaiset ja vihreät kulkuvalot loistivat tummassa maisemassa.
Seuraavana päivänä lähdimme paluumatkalle Jämsän Pajulahteen. Miehistö oli vaihtunut naisistoksi, mukana Mirjami ja Heli. Menimme Lehtistensaareen saunomaan ja yöpymään. Siellä oli kaksi kilpailussa mukana ollutta Jämsän pursiseuran venettä. Kun kysyin, miten kisa oli mennyt, he sanoivat, että hyvin. Saatiin pokaali. Onnittelin. Ei kun me kaikki saatiin, sain vastaukseksi. Kävi ilmi, että JäPs:sta oli veneitä eniten mukana suhteessa seuran jäsenmäärään.
Joten eipä hassummin mennytkään. Ensimmäinen Päijännepurjehdus ja heti kiinni pokaalin syrjässä. Vuoden päästä uusiksi, mutta ilmoitan silloin veneen LYS1:een.

Niin että missä se retkeily sitten näkyi? No, ei todellakaan missään. Kilpailussa oltiin alusta loppuun asti. Uskaltaisin väittää, että niin olivat muutkin retkiluokkalaiset. Tuskinpa kukaan matkalla mukavan poukaman nähdessään laski purjeet ja kaivoi ankkurin esiin. Väitteeni perustuu myös siihen, että aina toisen purjeen jossain horisontissa nähdessään kippari vilkaisee omaan mastoon, purjeidensa säätöihin ja käy seuraamaan, jääkö vai saavuttaako tuo toinen omaa venettä.

Padasjoki (maali)  retkiluokan tulokset

Venenro  Purjenro  Veneen nimi  Kippari  Seura  Lähtöaika  Tuloaika     aika
184  FIN-11363  Aliida  Hannu Junttila  TePS      10:00:00     21:59:20    11:59:20
11  L-4611  Mima 2  Jorma Raami JäPS             10:00:00     22:49:04   12:49:04
13 FIN-6933  Pelagia  Seppo Leinonen  JVS     10:00:00     23:12:16    13:12:16
16  FIN-8624  My Way  Jussi Hakala  KuoPS      10:00:00     23:20:55    13:20:55
12  L-8727  Cucina di Mare  Antton Keto  HVS    10:00:00    23:32:34    13:32:34
10  FIN-8633  Violetta  Mauri Tuominen  SSS      10:00:00     23:46:48    13:46:48
15  FIN-29  Caroliina  Juha Lahti  JVS                  10:00:00      23:48:19   13:48:19
14  M Kaarina  Kai Parkkola  LaiVS                      10:00:00      02:05:25   16:05:25