LATUKONE


Hiihto on hyvä, monipuolinen ja ajatuksia selventävä talvinen liikuntamuoto. Mutta harvassa ovat ne sivistymättömät menneisyydessä elävät yksilöt, jotka suostuvat harrastamaan tätä perisuomalaista ulkoilulajia hohtavilla, suksen koskemattomilla hangilla. Latu, koneella tehty, tasainen ja kova olla pitää. Mieluimmin vielä kaksilla urilla, ettei tarvitse väistellä vastaantulijoita, tai ohitella matelijoita. Sekä luistelutyylin harrastelijoille oma baanansa.
Tästä kaikesta tietoisena minäkin tein kuukausi sitten latukoneen. Puusta. Puuseppänä. Mistäpä muusta. Juttu sai alkunsa näin:
Siinä vaiheessa, kun Mänttä ja Vilppula liittyivät yhteen 2009, siirrettiin Vilppulan teloilla kulkeva latukone Mänttään. Laavun kautta Huhtijärvelle ei enää tehty latua sen jälkeen. Vaikka olikin nähty paljon vaivaa kaatamalla puita, raivaamalla kaivurilla kilometritolkulla väylää metsiin ja tekemällä siltoja ojien yli latua varten.
 Tämän vuoksi kävinkin kehittelemään ajatusta omasta latukoneesta. Vetoväline oli valmiina, mutta milläpä latu? Metallista rakennettu hinattava kokonaisuus, jossa olisi auraosuus ensimmäisenä? Sellaisiahan ne vetävät moottorikelkkojensa perässä. Tuntui vaikealta ja kalliilta konstruktiolta. Sitäpaitsi hitsaus ja muu kylmänkalseiden metallien muotoilu ei ole vahvimpia taitojani.
Mietin traktorin perään liitettäviä työkoneitamme, joita nurkista löytyisi ja aloin kehitellä ideaa lähinnä maansiirtoon tarkoitetun takakauhan ympärille. Tai paremminkin sen alle.
Verstaalta löytyi n. 40 sentin pätkä lastulevyistä, Iki-levypintaista keittiön työpöydän kantta, joka jäi jäljelle muutama vuosi sitten mieheltä, jonka pitkästä levystä palastelin hänelle sopivia pätkiä. Ajattelin, että tuleva käyttö olisi sen verran kuivilla pakkaslumilla, että lastulevy sen kestäisi. Hyvänä puolena oli myös etureunan iso pyöristys, joka on nykyistä työpöytämuotia.
Suksien jälkiä varten työstin kaksi koivupalikkaa, jotka muuten olisivat päätyneet talon lämmitykseen. Mitoiltaan 22x60x600mm. Palikat kiinni levyyn kuudella isolla puuruuvilla. Takakauhan pohjalevyyn kaksi ysimillistä reikää ja kahdella kasin pultilla kyhäelmä kiinni takakauhaan. Hintaa komeuden osille kertyi noin 0,8€.
Yllätyin itsekin, kuinka hyvin uusi laduntekolaite toimi ollakseen prototyyppi. Takakauha painoi lumen tiiviimmäksi alleen, peitti traktorin pyörien jäljet ja pohjassa oleva konstruktio jätti jälkeensä kauniin ladun. Kuin kaupungin miesten tekemän.
Vetäisin saman tein vartissa pellolle puolentoista kilsan hiihtoladun. Eikä niin komeata latua näillä pelloilla ole ennen nähty.
Silloin, kuukausi sitten, lunta oli vain vajaa puoli metriä, joten traktori kulki hangessa helposti kuin kesäisellä heinäpellolla. Sen jälkeen on satanut, tupruttanut ja pyryttänyt parikymmentä senttiä lisää. Viime lauantaina, kun ajoin reitin toisen kerran, meno olikin takkuisempaa. Valmetti työnsi lunta edellään, pyörät kuopivat lunta vuorollaan, kunnes tapasivat kovan maan. Meno oli aluksi kiemurtelevaa. Jälki parani vedettyäni tasauspyörästön lukon päälle. Jälleen oli ulkosaunalta lähtevä ja pihaan palaava latu hiihtäjien hiihdettävänä.

Kuvat ovat viime lauantailta.