PICEA ABIES

Syksylle kerääntyi yllättäen sen verran paljon puuhaa, ettei sanoja ruudulle enää päivän päätteeksi löytynyt. Morgen, morgen, nur nicht heute, sagen alle faulen Leute. Yksi niistä muutamasta sanonnasta , joka jäi mieleen oppikoulun saksan tunneilta. Huomenna, huomenna, vaan ei tänään, sanovat laiskat ihmiset. Jotain sinnepäin tökkösuomennettuna.
No, ehkei siinä sitä laiskuuttakaan ollut, kuuskymppisenä saa jo lasketella  välillä alamäkiä, ei aina tarvitse täysillä polkea.

Olen viime viikkoina muiden tekemisieni ohella käynyt hoitamassa kuntoani metsässä. Kaksi, kolme tuntia päivässä. Olosuhteet ovat olleet tuohon toimintaan melko mukavat. Metsän pohja ehti sen verran jäätyä ennen lumen tuloa, ettei ole tarvinnut rypeä traktorin kanssa. Saappaan varren mitallinen lunta on antanut sopivan vastuksen liikkumiselle. Pari kuusta, hontelo mänty, tai kuivumaan alkanut koivu on ollut tuo rupeaman saalis keskimäärin.  Metsässä tehtynä ja kotiin pellon reunaan pätkinä palatessa tuotuna.

Jokaisesta kaatamastani kuusesta toivoin saavani käpyisän, vahvaoksaisen latvan jouluksi olohuoneen nurkkaan. Mutta niin vain jokainen suuri puu maahan rojahtaessaan ravisti pakkassäässä käpynsä ja suuren osan neulasistaankin pitkin hankea ja mättäitä. Ajatus latvakuusesta joulupuuna piti unohtaa.

Joulukuusi pitäisi katsoa jo syksyllä, ennen lumien tuloa, laittaa värikäs merkkausnauha oksaan liehumaan. Jos nimittäin haluaisi päästä helpolla. Mutta monet ovat olleet ne joulunaluspäivät, kun paksussa hangessa on rämmitty, lumisia puita potkiskeltu, joku kaadettu, kuitenkin hylätty, kunnes viimein sopiva löydetty.

Olin tämänvuotiset ehdokkaat silmäillyt ajoissa. Mehiläispesien läheltä, metsän reunasta. Kävin Marin ja Artun kanssa aaton aattona niistä valitsemassa parhaan, jonka toimme verstaan eteiseen ja laitoimme tyvestään vesiämpäriin yöksi.

Aattona aamupäivällä ennen Turun tuomiokirkon kahdentoista lyöntejä ja joulurauhan julistusta toimme sen, vai pitäisikö uusien käytäntöjen mukaisesti sanoa, Hänet, sisälle. Olohuoneen nurkkaan, jossa kaikki  25 edeltäjäänsäkin ovat metsän edustajina joulua olleet juhlistamassa.
Vaimo oli laittanut lattian suojaksi muovin ja kuusen alusmaton, hakenut yläkomerosta koristeet, sekä kynttilät. Pian oli puu puettu juhla-asuun, jalka täytetty vedellä ja kynttilät valaisemassa huonetta.