VAPPU

Ilmapalloja, serpentiinejä, simaa ja munkkeja. Niistä koostui vappu pikkupoikana ollessani. Ehkä jokunen työväen laulu pääsi radiosta livahtamaan, ennenkuin asemaa vaihdettiin. Television aikakauden koitettua näkyi uutisissa jo vappumarsseja. Pikkuhiljaa tämän juhlapäivän kiemurat valkenivat  minulle. Kirjahyllyn Uusi tietosanakirja auttoi niin tässä, kuin monessa muussakin kysymyksiä herättävässä asiassa paljon. 
Armeijan jälkeen alkanut opiskelijaelämä antoi mahdollisuuden tutustua tarkemmin vapun juhlintaan. Päätimmepä veljeni ja tyttöystäviemme, nykyisten vaimojemme kanssa eräänä seitsemänkymmentäluvun alkupuolen vappuna jopa osallistua vappumarssiin Tampereella. Sankat väkijoukot olivat kokoontuneet punaisine lippuineen ja banderolleineen raatihuoneen edustalle. Me mukaan. Torvisoiton säestämänä kuljimme muiden mukana pitkin keväisiä katuja poliisiauton sinisten vilkkuvalojen avatessa tietä. Olo oli hieman epävarma rohkaisuryypyistä huolimatta. Syrjäsilmin katselin kadunvarsien yleisöä toivoen, ettei vain tuttuja näkyisi. Marssi päättyi Amurin kentälle jossa juhlapuhujat uhosivat voimiensa tunnoissa sanomaansa. Silloin meille vasta selvisi, että kaupungissa oli kaksi eri vappumarssia. Me olimme taistolaisten porukassa, vaikka tarkoitus oli osallistua demareiden juhlaan. Eihän niitä puheita loppuun kuunneltu, lähdettiin katselemaan muita vapun tarjoamia mahdollisuuksia.
Lasten ollessa pieniä ilmapallot, serpentiinit, simat ja munkit palasivat taas kuvioihin. Pallojen kaasu oli tosin muuttunut kotitekoisesta, suolahapon ja sinkkipellin palasten yhdistämisen seurauksena syntyneestä vedystä, turvallisemmaksi heliumiksi. 

Nykyisellään, kahdestaan elellessämme, vappu on etääntynyt keväiseksi vapaapäiväksi, jolloin kutsumme ehkä tutun pariskunnan aattoiltaa istumaan kanssamme. Ilmapallot ja serpentiinit ovat jääneet, simaa ja munkkeja löytyy kyllä vieläkin. Tampereelle ei viitsi lähteä sotkua ja örveltämistä katsomaan paikan päälle, viisi minuuttia iltauutisia riittää.