LEIPÄ

Näinä tasa-arvon aikoina myös mies saa toteuttaa itseään keittiössä. Nähdessään herkullisen ruokaohjeen, ei muuta kun toimeen. Aineet vaan esille ja uuni lämpiämään.

Olen sen sortin kokki, joka noudattaa melko orjallisesti lehdestä, kirjasta, murotaikinapakkauksesta tai netistä kaapattua reseptiä. Monen mainion ruoan perustaksi riittää lukutaito. En juurikaan lähde säveltelemään omiani. Ehkä se on saanut tekeleitteni maistelijat antamaan ylistävämpiäkin lausuntoja, kuin "onhan tää ihan hyvää". 

Tänään halusin saaristolaisleipää. Tein viimeksi sitä joulunalusviikolla. Saaristolaisleipä on maultaan ja eritoten säilyvyydeltään omaa luokkaansa. Ilmeisesti pitkän kehityksen tulos veden saartamissa paikoissa, joissa syksyin ja keväin rospuuttokausi on vielä hankaloittanut liikkumista. Siinä missä tavallinen ruis- tai sekaleipä jo muutaman päivän kuluttua alkaa maistua vanhalta, saaristolaisleivän paras nautinta-aika vasta alkaa. Aivan uunituoreena sen yhtenä osana olevat kaljamaltaat ovat vielä kovia.
Ohje on helppo muistaa ulkoakin: 10, 3, 3, 3, 2, 1, 1, 1. Suomennettuna:

10 desiä vehnäjauhoja
  3    "        ruisjauhoja
  3    "        vehnäleseitä
  3    "        kaljamaltaita
  2    "        siirappia
  1 purkki piimää
  1 paketti (50g) hiivaa
  1 rkl , vajaa, suolaa


Aluksi piimä kattilaan ja levylle kakkoselle, hiiva palasiksi murennettuna joukkoon, suola ja siirappi sekaan. Siirapin määrä on ohjeissa 3 dl, sitä olen hieman viilannut pienenemmäksi yleisön pyynnöstä.
Jauhot isoon kulhoon sekaisin ja nestepuoli joukkoon, tultuaan kädenlämpöiseksi. Isolla ja tukevalla lusikalla tovi seoksen pyörittelyä. Sitten kulho lämpimään paikkaan (olen laittanut jäähtyvälle levylle) liina päälle ja pariksi tunniksi puuhommiin. Teen nimittäin nämä alkuvalmistelut yleensä aamulla. Kello yhdeksän teelle tullessani laitan uunin 170 asteeseen, tyhjennän hyvin kohonneen taikinan kahteen voideltuun vuokaan ja teehetken jälkeen taikinan noustua vuoissa uudelleen, laitan ne uunin alatasolle. 
Vajaan kahden tunnin puukäsitöiden jälkeen, yhdeltätoista, tulen ruokapuolituntiselle. Nostan uuniritilän vuokineen hellan päälle ja sivelen leipien jo ruskettuneet pinnat siirappivedellä. Pudotan tässä vaiheessa uunin lämmön 150 asteeseen ja annan leipien paistua vielä puoli tuntia. Lopetettuani ruokailun, otan vuoat uunista, kumoan leivät leikkuulaudalle ja laitan liinan niiden päälle. 

Iltapäiväteellä tarvii pala maistaa, vaikka leikkaaminen ei vielä oikein onnistu ja kuten jo kerroin aiemmin, parasta parin päivän päästä.