OUTO REIKÄ

Hieraisin aamulla silmiäni herätessäni mökillä ja vilkaistessani ulos. Joutsenselällä, saunarannasta Ruoppaille päin n. 300 m:n etäisyydellä pyöri iso parvi lokkeja. Tarkemmin katsottuani en todellakaan ollut uskoa silmiäni. Jäähän oli yön aikana syntynyt pieni avovesialue.
En viitsinyt herättää vaimoani, vaan otin jäänaskalit naulakosta ja lähdin rannassa olevalla potkukelkalla katsomaan outoa ilmestystä. Eilisten pilkkireikien kairauksen perusteella tiesin jään paksuuden olevan jotakuinkin 40 senttimetriä. Lähemmäksi päästyäni havaitsin jäässä olevan, muodoltaan lähes pyöreän, arviolta kolmekymmentämetrisen aukon. Samalla selvisi lokkien runsauden syy: pienet kalat, todennäköisesti muikut, kävivät pinnassa jättäen sadoittain toisiaan sivuavia renkaita veteen. Jäiden alaisessa pimeydessä kolme kuukautta oleskelleet kalat olivat tuhansittain nousseet valoisan aukon kohdalta ylös. Lokit napsivat helppoa saalista sen kun kerkesivät. Palasin mökille ja soitin Pirkanmaan ELY- keskuksen päivystävälle hydroligille, Ahti Vesiperälle ja kerroin näkemästäni. Oli hyvin kiinnostunut asiasta, lupasi lähteä tunnin kuluttua ajelemaan kohti Hauhuuta. Annoin numeroni ja pyysin soittamaan Visuveden kohdilta, niin tulisin kelkalla rantaan vastaan. Kaivoin sillävälin mökin kuistin alta verkkolaatikkoni, jossa oli käytössä hyväksi havaittu 50 millinen verkko, pituudeltaan 60 metriä. Laskin Tekusta oppimallani kaavalla, p = pii x d aukon kehän pituudeksi 94 metriä, joten aukon reunaan lasketusta verkosta muodostuisi U:n muotoinen ansa kaloille. Jää oli todennäköisesti aukon reunoilla ohutta, joten käänsin talviteloilla olevan vihreän soutuveneen oikeinpäin, hyppäsin kyytiin ja laskin sillä pienen, edellisen yön jäljiltä hankikantoisen  rinteen alas jäälle. Verkkolaatikko veneeseen, sekä kolmimetrinen riuku, jonkä päähän löin kuustuumasen naulan, kannattoman, lyönnin jälkeen koukuksi taivutetun.
Vaimo oli jo herännyt. Kerroin hänelle näkemäni ja kokemani. Työnsimme yhdessä veneen lähes siloista jäätä pitkin aukolle. Saimme veneen jään ja veden rajamaille keulan ollessa vedessä, perän jäällä. Kapusin veneeseen ja menin sen verran keulan puolelle, että se liukui veteen. Heitin vaimolle kymmenmetrisen keulaköyden, jolla hän veti minua veneineni vedessä jään reunan vieressä samalla kun laskin verkkoa veteen. Sitaisin viiden metrin välein yläpaulaan parin metrin paalinarun pätkän, jonka toisessa päässä oli puolikas tiiliskivi. Heittämällä sen jäälle, sai verkon pysymään pinnassa ja aukon reunassa kiinni.
Eihän siinä verkonlaskussa kauan nokka tuhissut. Huusinkin vaimolle, että kiskoo  minut ja veneen köydellä takaisin jäälle. Avitin koukkupäisellä kepillä, jonka iskin jäähän. Parin yrityksen jälkeen myös minulla oli tukeva veden olomuoto jalkojeni alla. Jätimme veneen jäälle verkon kokemista varten ja palasimme mökille. Sopivasti soi puhelin, Vesiperä ilmoitti ajaneensa juuri Visuveden kääntösillan yli.
Vaimo haki napakan tyynyn yläkerrasta potkukelkan istuimen pehmikkeeksi. Kymmenen minuuttia ja olin potkutellut rantaan, johon samanaikaisesti myös Vesiperä saapui. Oudoksui hieman kulkupeliäni, oli odottanut moottorillista versiota, mutta istui kuitenkin kyytiin, kun kerroin vaihtoehtona olevan puolentoista kilsan kävelymatkan.
Viiletimme mukavassa myötäisessä suoraan selällä näkyvää lokkiparvea kohti ja pian olimme aukon reunalla. "Voi taivahan talikynttilät" sanoi Ahti Vesiperä nähdessään valkoisen jäälakeuden keskellä höyryävän avoveden. Sanoi lukeneensa, että jostain  Afrikan järvestä aika ajoin nousee pintaan kaasupurkauksia, mutta esiintyisikö myös täällä moista.

 Kuva jäähän 1.4.2012 syntyneestä isosta avannosta. Epätarkkuus johtuu 10 x zoomista, sekä käsien tärinästä.

 Aikansa ilmestystä pohdittuaan tuli siihen tulokseen, että toissa kesänä tehty läheisen Naurissalmen pohjapato on muuttanut myös tämän Joutsenselän virtauksia siten , että vuosituhansien kuluessa pohjaan kertyneet sedimentit ovat alkaneet käydä kuin kahden viikon ikäinen kotikalja, muodostaen hiilidioksidia. Tämä sitten viime yönä pintaan noustessaan on syövyttänyt jäähän tuon ison reiän. Vesiperä napsi vielä puolenkymmentä kuvaa, istui sitten kelkkaani ja siirryimme saunarantaan. 
Vaimo oli sillä aikaa keittänyt kahvit ja teet, sekä paistanut voisilmäpullat. Juttelimme siinä pöydän ääressä vielä vajaan tunnin. Vesiperä kehui pullia mainioiksi kolmannen ottaessaan. Kello kävi neljättä tuntia, kun vieraamme hyvästelyn jälkeen istahti potkurin napakalle tyynylle mukisematta ja lähdin lykkimään häntä mantereen puolelle. Nyt tosin vastatuuleen, joka sai hien pintaan.
Auringon alkaessa hipoa Jouttivuoren puita kävimme nostamassa vielä verkon. Uskokaa tai älkää, mutta pyydössä sätki kaikkiaan kolmetoista ja puoli kiloa muikkuja, neljä turskaa kilon ja kahden väliltä, sekä puolitoistakiloinen hankala.