JÄNKÄKOIRA

Sää ei viime lauantaina ollut parhaasta päästä. Toisaalta hyvinkin maaliskuun loppupuolelle tavanomainen talven ja kevään käydessä kaksintaistoaan. Räntää, veden olomuodoista sitä vihoviimeistä, putoili isompina ja pienempinä rätteinä. Lähdimme kuitenkin käymään mökillä päiväseltään. Vaimo, vävy, tytär ja minä.
Pakkasin potkukelkat Pösöön, niiden vuoksi piti lähteä kahdella autolla. Ajelimme loskaisia teitä Tarjanteen rannalle, jossa ruuvailimme henkilökohtaiset kulkuvälineemme, moottorittomat kelkat, toimintakuntoon.
Puolentoista kilsan loskakelkottelun jälkeen joimme teet mökillä. Sitten syöttisinttejä pilkkimään. Olin kaivanut muutaman oikean madon mukaani likakaivon vierustan mullasta, jossa maa oli sulaa.
Saatuani ensimmäisen lieronpätkän koukkuun, laitoin matopurkin haalarini reikäiseen taskuun, josta se putosi oitis jäälle ja plumpsahti samantein pilkkireiän kautta pohjaan.
Lähes tunnin sitkeän onginnan tuloksena  meillä oli kasassa kaksi kiiskeä ja kolme särkeä, joten siirryimme koukkuja katsomaan. Ensimmäisen kepin kohdalla kokemisavannossa oli vain ohut jääkerros lauhojen kelien vuoksi. Koukkasin rautalangalla siimaa jään alta, ei ottanut ensimmäisellä, eikä toisellakaan yrittämällä. Väänsin rautalankaan tiukemman mutkan, jonka jälkeen siima löytyikin. Vävy nappasi siiman käteensä, sanoi toisessa päässä jonkun potkivan. Kokeilin itsekin. Totta ja heti eka reiässä.  Tytärkin sai siiman käteensä tuntien myöskin vastusta veden alla. Vedin siimaa ylös, välillä vastapuoli halusi alas. Annoin löysiä. Neuvoja sateli enemmän kuin tarpeeksi. Yritys toisensa jälkeen päätyi reiän alareunaan. Kairasin viereen toisen reiän, ajattelin, että jos kala oli pyörittänyt siiman kepin ympärille, eikä sen vuoksi noussut ylös. Koukkasin siiman toisen avannon kautta vävyn käsiin, sama tulos. Ei saatu otusta näkyviin.
Laskettiin löysää ja hain aitasta jääsahan. Kolme kairan reikää lisää, sahalla varovasti välit auki ja kellumaan jäänyt jään pala jäälle. Sohjot pois, rautalankakoukulla siima tähän saappaanmentävään reikään, joka varmasti riitti isoimmillekin vedenalaisille pedoille.  
Jännitys tiivistyi, kun vävy veti siimaa varovasti ylös, minulla neulanterävä nostokoukku kädessä valmiina. Ihmettelevät huudahdukset kiirivät ympäristöön, kun jäljelle jääneen sohjon seasta pilkisti kookkaan hauen pää. Salamana nostokoukun kärki kalan leukaan kiinni ja saalis hangelle.
Tovin ihmettelyn ja naureskelun jälkeen otettiin kuvat, kerättiin tavarat, joita oli avannon ympärillä sen seitsemää sorttia. Katsottiin loput kahdeksasta koukusta. Yhdessä pyristeli mitättömän kokoinen made, joka päästettiin kasvamaan. Kelkottelimme saunan rantaan, vaimo veti haukea perässä, nousimme mökille ja laitoimme saaliin vaakaan. Se näytti painoksi 5,7 kg. Kuvittelin enemmänkin kiloja löytyvän.
Saimme vävyn kanssa lähes samoilta paikoilta 16.4.2003 samanlaisella, 2/0 koukulla varustetulla pyydöllä 8,0 kg:n hauen.