TUULESTA TEMMATTUA

 Pekkasia, pitämättömiä koulutus- ja  tykypäiviä, sekä ylitöitä oli kertynyt niin paljon, että ilmoitin työnantajalleni (lue: allekirjoittaneelle) pitäväni yhden hyvin ansaitun vapaa- hmm.. tai siis koulutuspäivän. Ykköset -lehdessä oli viime torstaina pieni ilmoitus Tuurin kyläkaupassa järjestettävästä Tuulivoimapäivästä. 

Minua on pienen ikäni viehättänyt  kaikenlainen ilmainen. Marjat, sienet, kalat, luomulumiset mäet jne. sekä tuulet. Ensimmäisen, vähän paremman tuulimyllyn, kaksilapaisen, halkaisijaltaan metrisen, tein entisen ulkosaunan katolle jotain viisitoistavuotiaana. Männystä, polkupyörän etuakselista ja dynamosta. Voima välittyi hihnavedolla, lamppu paloi tuulella.
Tänään halusin omalta osaltani olla mukana tuulivoiman edistämisessä, ajelin siis aamusta Tuuriin. Hieman myöhässä. Väkeä oli auditorioon johtavan oven ulkopuolella. Syy selvisi välittömästi. Oveen teipatussa lapussa luki: Tuulivoimapäivä TÄYNNÄ vain ennakkoilmoittautuneille enää paikkoja. En kuulunut niihin. Ei siinä lehtijutussa mitään ennakkoilmoittautumisesta puhuttu.
Oven avasi kohtapuoleen nuori mies. Sanoi, että eiköhän sinne kaikki mahdu.

Aluksi järjestäjän edustaja toivotti väen tervetulleeksi ja sähläsi äänentoiston kanssa tovin, ennenkuin heikkokuuloiset pohjalaisisännät olivat tyytyväisiä. Mikkonen, toiminnanjohtaja Tuulivoimayhdistyksestä kertoi seuraavaksi puolitoista tuntia sopivista voimalan paikoista, laitteista, sähkön verkkoon syötöstä ja tarvittavista luvista. Tunsi asiansa todella hyvin.
Pienen tauon jälkeen Eklund kertoi pientuulivoimaloista, niiden mitoituksesta ja sähkön hyödyntämisestä. Uskoisin, että näitä asioita suurin osa täydestä salista oli tullut kuuntelemaan. Toki tämä luento sisälsi aimo annoksen myös kaupallisuutta.
Ruokailutauon päätyttyä Riiho kertoi 600 kW:n  voimalastaan, joka on pari kilometriä kyläkaupasta Jyväskylään päin. Sen hankinnasta Saksasta, kuljetuksesta, pystytyksestä, selvityksistä viranomaisille, sekä toiminnasta. Voimala, joka on nykymittapuun mukaan pieni, oli Saksassa purettu pois ja vaihdettu isompaan. Oli viime vuonna tuottanut Etelä-Pohjanmaan tuulista sähköä 400 000kWh, joka on noin 40 kertaa meidän pihapiirin kuluttama sähkömäärä, joka sekin on ainakin nimellisesti tuulella tuotettua.

Riiho vastaili lukuisiin kysymyksiin huumorin sävyttämällä pohjalaismurteellaan. Hänen myllynsä ei saa viime vuonna päätetyn syöttötariffin mukaista tukea. Sitä myönnetään vain uusille voimaloille. Sitä vastoin joutui maksamaan itse käyttämästään oman myllynsä sähköstä 2 snt / kWh veroa. Oli siintä vähän käärmeissään.
Tilaisuuden päätyttyä ohjelma jatkui tutustumisella Riihon voimalaan, jonne suuntasimme autoletkana. Kävimme pieninä ryhminä voimalan sisällä. Tekniikka vaikutti varsin yksinkertaiselta. Seinällä jääkaappipakastimen kokoinen sähkökaappi paksuine johtoineen, sulakkeineen, releineen sekä mittareineen. Seinän vieressä tikasaskelmat korkeudessa olevaan konehuoneeseen. Laakereiden rasvaus vaatii ylös kiipeämisen kerran kuussa.
Riiho oli tuottanut vielä kaksi hieman suurempaa voimalaa Saksasta, jotka osittain lumen peittäminä lojuivat osina kilometrin päässä olevalla mäellä.
Ne tutkittuani lähdin ajelemaan kotiin. 
Ähtärin jälkeisillä metsätaipaleilla söin kyläkaupasta ostamani kuivahkon lihapiirakan ja egyptiläisen appelsiinin.