PINUS CEMBRA

Mummoni on istuttanut sen tuohon kaivon läheisyyteen. Alpeilla ja Karpaateilla luonnonvaraisena kasvavan, sembramännyn. Ajosjärven rantalepikoissa oli sembran taimia, sieltä tuokin on lähtöisin. Puisella soutuveneellämme oli tela samaisissa pusikoissa, silloisen Pohjois-Hämeen maamieskoulun rannassa. Koulun johtajan poika Pepe, Pertiksi ristitty, oli vuoden minua nuorempi. Kolusin Pepen kanssa Ajosjärveä, veneellä ja kanootilla. Kiipeilimme myös koulun pihalla kasvavissa isoissa sembramännyissä. Puiden kävyt olivat suuria, neulaset pitkiä ja pehmeitä, mutta oksiin ei voinut jalan alla täysin luottaa. Niissä ei ollut kuusen oksan sitkeyttä, tai kotoisen männyn jämäkkyyttä, joihin olin kiipeilytouhuissani tottunut. 
Maaseudun muutosten seurauksena loppui myös maamieskoulu. Uusi omistaja nimesi paikan Umpimähkäksi.

Puun taimi oli metrinen, silloisen ulkosauna-rumpukoppi-liiteri rakennuksen vierustassa kasvaessaan. Palattuani perheeni kanssa Kettumäkeen 1986, purin tuon rakennuksen ensi töikseni uuden talon tieltä pois. Ajattelin, että kasvakoon sembra siinä ja mittailin talon paikan niin, että puulle jäi tilaa.
Talo nousi vuodessa ja seuraavana jouluna, nuorimmaisen ollessa jo toisella vuodella, puuta koristivat jouluvalot.
Tämä tehtävä puulla toistuikin sitten useana talvena, kunnes sen latvaan yltäminen alkoi vaatia tikkaita. Samalla oksat olivat kurottautuneet talon seinää lakaiseviksi. 
Sahailinkin alimpia oksia pois kierroksen verran talvea kohti kymmenisen vuotta. Nykyisellään kaikki kasvavat jo räystään yläpuolella.


Puun suuret kävyt, joista jo aiemmin mainitsin, pitävät sisällään lähes pähkinän kokoisia, kovakuorisia siemeniä, joiden valkoista sisustaa olen joskus maistanut. Siemeniä on käytetty ruoaksi, kuten seuraava lainaus Wikikosta kertoo:

"Se, joka on matkustanut Wenäjällä, on kyllä pian tullut havaitsemaan, että kaupunkien kaduilla präniköiden ja muiden senkaltaisten horkkujen seassa myös myydään hänelle tuntemattomia ruskioita pavun-kokoisia jyviä, joita rahvas, olletikin pyhä- ja juhla-päivinä, syödä raksuttelee ja joista Wenäjällä kauppamiesten rouvien sanotaan pysyvän niin hyvässä lihassa kuin he tavallisesti ovat. Nämä jyvät ovat ketripuun kävyssä kasvavia pähkinöitä, joita saadaan Siperiassa ja joiden kerääminen tämän maan köyhillä Woguuleilla ja Wenäläisilläkin sen pohjaisemmissa tienoissa on sangen painava syrjä-elatuskeino. Naula näitä pähkinöitä maksaa esim. Kasan'issa 7 eli 8 kop. hop., vaan paikalla ei puudan hinta ole kalliimpi kuin noin 3 eli 5 ruplaa paperissa. Mutta milloin hyvä pähkinä-vuosi sattuu, voipi perhekunta niilä helposti kerätä useampia kymmeniä puutia ja näin ilman suuretta vaivatta lunastaa hyvät rahat.

Siementen ravintoarvon tietävät myös linnut ja oravat. Kerran vuodessa puun alta saakin haravoida kottikärryllisen tyhjennettyjä käpyjä.
Tein kymmenisen vuotta sitten erään Vilppulalaisen maatalon keittiöön työpöytätasot isännän tuomista sembramäntylaudoista. Laudat olivat isoja oksia täynnä, mutkaisia sen vuoksi. Mutta oiko- ja tasohöyläysten, sekä liimausten jälkeen tasot syntyivät. Sileäksi hiottuina, vahattuina, punertavien kookkaiden oksien kukittamina, olivat varsin näyttäviä.
Tästä hommasta jääneestä laudanpätkästä tein mökkihuusiin kynnyksen.

Erään tiedon mukaan sembramännystä  tehdyssä vaatekaapissa eivät koit viihdy sen omaperäisen tuoksun vuoksi.